Eipä ole Cadillac tyytynyt ainoastaan autonmoottoreita valmistamaan. 2. maailmansodan aikana niitä tapasi myös lentokoneissa ja tankeissa.
Volvoista sanottiin aikoinaan, että niiden ajettavuus on kuin traktorilla tai tankilla. Cadillac taasen kulkee kuin höyhenillä ajelisi. Mutta harva autonmoottoreiden valmistaja on kuitenkin tehnyt voimanlähteitä myös hyökkäysvaunuihin. Cadillac on.
Voihan venäjä! Kuten esitteestä huomaa, myytiin Caddyjä piippalakkien maahankin jo kauan sitten. Näinköhän Zaikat kopioitiin...
Näin vittumaisesti kävi mulle huolimattoman kuskin takia. Näyttää kuitenkin pahemmalta kuin onkaan...
...mutta kun osia saa ja peukalo ei ole perseessä, niin hommat järkkääntyy.
Nuo kun olisi tallissa, niin riittäisi viikon joka päivälle ja vielä jäis kavereillekin.
-70 luvun alun Eldorado ns. "Caballero" tyyliin customoituna.
-72 Eldorado Texasin malliin muuteltuna. Häränsarvet nokalla on tuttua, mutta Eltsu avolavana vähän harvinaisempaa.
Kun sinulla on Cadillac, et jää ilman. Pakko se on mainosta uskoa.
Kojelaudan yläosaa olin jo pariin kertaan yrittänyt kunnostaa halkeamien takia vaihtelevalla menestyksellä. Korjattu kohta kestää, mutta uusi halkeama pukkaa viereen. Ruotsissa tehdään näitä kojelaudan entisöintejä hyvään hintaan, mutta kun olen isänmaallinen, niin päätin tehdä itse.
Tässä ja äskeisessä kuvassa on kojelauta jo laminoitu ohuella lasikuitukankaalla ja tästä ei voi mennä enään kuin parempaanpäin.
Kas tässä kojelauta valmiina. Ihan ite korjattu kokonaisuudessaan ja pieteetillä. Voisin jopa taata, että kestää taas seuraavat 40 vuotta halkeilematta. Materiaaleihin ja pintakäsittelyyn meni n. 50€ + työtunnit. But so what!
Kattovinyylin vaihtoa. Tässä vanha vinyyli poistettu ja katto hiottu puhtaaksi. Yleensä vanhan vinyylin alta paljastuu masentava ruostepesä, mutta mä pääsin vähällä. Vain muutama enemmän syöpynyt pintaruostekohta ja kaikki listanpidike nastatkin ehjiä. Vanhojen tiivistemassojen poiskaivaminen oli kyllä aikamoinen homma. Muutamia tehtaan saumoja joutu vähän kitillä tasottelemaan.
Tässä olen vetänyt 2-komponentti epoksin pohjaksi. Maalia löytyikin sopivasti työmaalta ylimääräiseksi jääneenä. 2-komponenttimaali estää sen päälle levitettävän kontaktiliiman reagoimasta alustaansa. Tavallisen miranolin päällä kontaktiliima saattaa toimia kuin maalinpoistoaine. Kannattaa aina kokeilla ensin erilaisten aineiden reagoimista keskenään, ennenkuin ryhtyy pilaamaan elämäänsä vitutuksella.
Vinyylin alle tuleva välipehmuste liimattuna kattoon. Materiaalina käytin 3 mm solukumia eli "telttapatja" ainesta. Ne reuna-alueet joihin tulee peitelista on santapaperilla viistetty jotta varsinaisen vinyylin kulku listan alle on juoheva. Monissa amerikan autoissa vinyyli liimataan suoraan kovan katon päälle. mutta tällaisissa paremmissa autoissa katto on pehmustettu molemmilta puolilta. Kelpaa siihen päänsä kopsauttaa.
Vinyylikangas levitettynä sijoilleen oikenemaan. Amerikan poika on laittanut ylimääräistäkin ihan housutarpeiksi asti. Oikeasti tämä vaihe pitäisi tehdä auringonpaisteessa, jolloin vinyyli notkistuu hyvin asennusta varten, mutta painumat ja vekit saa hyvin pois kuumailmapuhaltimen varovaisella käytöllä yhdistettynä kämmenellä silittelyyn. No, vaativin vaihe on vielä edessä...
Vinyyli on liimattu paikoilleen ja liiat roippeet leikelty huit hiiteen. Yllättävän iisisti loppupelissä tämä kerni kuitenkin asettui. Kulmakohdissa joutui lämmittelemään vinyyliä ja heti perään voimakasta venytystä oikeaan suuntaan, niin johan asettui sievästi. Seuraavaksi on vuorossa listojen alle jäävien reunojen liimaus. Se pitää tehdä tarkasti, ettei sitä kautta pääse vesi ryömimään vinyylin alle.
Ensimmäinen lista paikoillaan. Loppu onkin jo niin helppoa, että sen voi tehdä vaikka humalassa.
Katto kohdallaan. Meni siinä muutama tunti poikineen, mutta ittehän tietää tehneensä. Se mihin ryhdytään, viedään loppuun asti. Tulos voi olla hyvä, huono tai siltä väliltä. Ainahan kaiken voi repiä pois, jos siltä tuntuu. En repinyt.
Mukavahan tuossa likaa ja vettähykivällä pinnalla on ensi kesänä kaljatölkkiä pidellä. Tosin itse olen tuolla toisella puolella penkkiä silloin suuntaa antavana viitoittajana ja kuski hoitaa raskaimman työn: ihmisten ihailevat katseet.
Salamakuvat eivät anna julki oikeaa väriä katosta, mutta se on itseasiassa oatmeal, eli kaurapuuron värinen.
Tässä päivitettyä autoa. Kattovinyyli on uusittu sekä takapuskuri. Amerikan pojat sen etti sieltä purkaamolta ja kromautti mexikossa. Hyvää työtä on Carlosit tehneet. Plussaa tässä on se, että vanha puskuri jäi mulle talteen.
On se ihan eri juttu kattella tämmöstä lotjaa, kuin nykyaikaisia tuulitunnelin läpäisseitä keskenään samannäköisiä kulkineita.
Tässä konehuoneessa kun tekee huoltotöitä, niin sinne joutuu joskus oikein menemään.
Etusohvalle mahtuu hyvin 2 huliviliä + kuski vierekkäin ja mäyräkoirallekin jää tilaa, kun kardaanitunnelia ei ole.
Oikeanpuoleisen oven ikkuna tuotuna Turun DD-autosta. Tässä vähän putsattuna ja huollettuna. Alkuperäisessä ikkunassa oli pari syvähköä pystysuuntaista naarmua. Ilmeisesti oli joku kivensiru jääny tivarin väliin ja päässy näin tekemään urat. Kyllä tämä tuossa jonain lauantaina muutaman kaljan kanssa paikalleen menee.
Cadillacin mäntäpissapoika systeemi, joka ottaa käyttövoimansa pyyhkijän moottorilta. Aikamoinen hässäkkä, mutta tekniikka tuli tuijottamisella tutuksi. Muutaman jousen virittelyllä alkoi taas pelaamaan.